ILO/SURU

Koruilu on ollut viime ajat ihan jumissa. Monenlaista on ollut mielessä, mutta ajan löytäminen tuntuu olevan ongelma. Koruilussa on se ongelma että sitä ei viitsi tehdä hirveällä kiireellä... siittä pitää nautiskella rauhassa. Nyt kuitenkin toteutin tyttären kaverille lahjaksi hauskat korvikset joiden suunnittelussa on tyttäreni ollut mukana. Ja seurasi tuo valmistumistakin silmä tarkkana.

Korviksissa on noin sentin halkaisijaltaan olevat hopealevyt, joissa toisessa lukee ILO ja toisessa SURU 2 mm korkuisilla kirjaimilla. Lisäksi korussa on pienet peridotiitti sirut.

K... niin kuin kirjain

Nyt tuli kyllä erittäin vaativalta asiakkaalta tilaus työ. Meidän perheen neiti 8 v. oli eilen kovin suru puserossa, kun kännykkä koru oli mennyt rikki. Mutta eipä hätää, äiti paikkaa tilanteen. Olin tähän jo hieman varautunut, sillä mennen viikonlopun messuilta tarttui mukaan Susiteetin osastolta tällainen metallinen K-kirjain. Se suorastaan huusi sieltä laatikosta, että sen on päästävä johonkin tärkeään tehtävään ilahduttamaan minun rakasta neitokaistani. Tosin monesta muustakin laatikosta huudeltiin myös, mutta ne saivat jäädä odottelemaan muita.

Tässä on nyt hieman poikkeusta minun tapoihini, sillä kaikki osat eivät ole hopeaa. Mutta tässä se sallittakoon. Ketjun päässä roikkuu turkoosi howliitti pisara ja K:n takaa pilkistää pieni kuution mallinen swaro.

Kuutiot

 Anian blogissa ihastelin menneellä viikolla todella kauniita yksinkertaisia korvakoruja, ja siitä se kipinä sitten lähti. Muistin että minulla on laatikossani 3 mm kantikasta hopeatankoa. Oli ihan pakko saada tällaiset. Pitkästä aikaa teki mieli tehdä itselle jotain. Ja into oli ihan huipussaan.

Kuvat kalpenevat kyllä esikuvalleen, mutta Ania onkin huippu tuossa korujen esittelyssä. Itse käyn kyseistä blogia lukemassa jo kuvien takia. Ne on niin kauniita. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

Uudestaan

Mitenkäs sitä sanotaan... kertaus on opintojen äiti. Noh näitä on kyllä tullut kerrattua. Mutta hauska juttu, että kun pyydettiin tekemään toinen "samanlainen" mutta kuitenkin huomattavasti toisesta poikkeava versio, tekeminen tuntuikin paljon vaikeammalta.


Edellisen magnesiittikorun tilaaja ihastui riipukseen niin paljon, että epäili raaskiiko korua antaakkaan lahjaksi. Asia oli helppo ratkaista. Tilasin nimittäin noita kolikoita kaksin kappalein ihan siltä varalta, että jos niiden laadussa on jotain vikaa. No nyt ne sitten molemmat lähtivät matkaan kohti pohjoista.

Hopeapolku

Työkaverini tilasi turkoosin riipuksen hopeajuovalla. Hetki piti helmeä jälleen metsästää, mutta lopulta päädyttiin tähän magnesiitti helmeen. Helmi on halkaisijaltaan 35 mm eli suhteellisen suuri.

Magnesiittihelmi ja hopeaa puuvillanyörissä

Punsselointia

Eipäs ole oikein koruiluttanut. Kiirettä, flunssaa, kiinnostusta ihan muihin hommiin... siinä jää helmet ihan paitsioon. Mutta yhtä tilaustyötä olen tässä suunnitellut. Ystävä tilasi tytölleen nimilaatan/-laatat. Alkujaan ajatus oli, että jokainen kirjain olisi eri laatalla. Eli hopeat esiin, samoin toi hauska "pyöröleikkuri" ja vasara. Niin ja tietty ne kirjainpunsselit.

Hyvin huomaa että yhteen laattaan on punsseloitu kirjain eri puolelta kuin muihin. Laatan reunat kaartuvat eri suuntaan. Ja toi I:kin on saanut ylimääräisen kolauksen jostain reunaansa. Huom! Näitä ei siis ole viimeistelty.

Mutta tuolla systeemillä nimi veisi aika suuren tilan rannekorusta johon siis nämä oli ystävälläni tarkoitus liittää. Neitokaisen ranne kun on kokoluokka 4 v. Hmmm, tais mennä uusiksi.

Seuraava versio näyttää tältä. Tähän olen tyytyväinen ainakin itse. Se on itsetehdyn näköinen, niin kuin oli tarkoituskin ja kokokin taitaisi olla sopiva (n. 8x27 mm). Mutta mitä sanoo tilaaja, se on vielä arvoitus.

Sairastuvan tuotoksia

Viime viikolla kotosalla oli 3/4 perheenjäsenistä kuumeessa ja muutaman päivän jouduin hoitelemaan lapsia. Silloin sain tehtyä yhden tilaustyönkin kuntoon. Työkaverini pohjoisista oli nähnyt vision punaisesta riipuksesta... ja sellainen piti sitten toteutella. Ja tällainenhan siittä sitten tuli. Tuon punaisen puuhelmen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, mutta onneksi se löytyi ihanien kanssa helmeilijöiden avulla.

Punainen sydän, puuhelmi ja hopeaa