Voi kamala, mitkä korvikset

Helmet ja hopeat ovat pitäneet mykkäkoulua jo pitkään. Ei ole ollut inspiraatiota, ei sitä ollut nytkään. Mutta tilaaja ei antanut periksi. Uudet korvakorut oli saatava. Aihetta ei ollut, mutta korut oli saatava. Hopealaatikkoon oli eksynyt nämä pääkallot, jotka olen joskus ostanut jonkin näköisessä mielenhäiriössä. Ja niistä tuli siis tyttärelleni uudet hienot korvikset.

Nahkaranneke

Jotain uutta auringon alla. Vihdoin korujakin näistä käsistä.

Kävin eilen Oulun käsityömessuilla. Kovasti olin vannotellut itselleni, että tältä reissulta ei kotiin tule korutarvikkeita. Ei helmiä, eikä mitään muutakaan siihen viittaavaa. Helmet ja hopeat eivät ole puhutelleet viime aikoina, ja kun varastot ovat ylitsepursuavat, niin tuntuu hölmölle kasvattaa varastoja entisestään. Mutta mitenkäs kävikään. Juu, ostin yhden helminauhan, valkoisia lasihelmiä, sekä nahkanauhaa (pariakin eri sorttia). Nahkanauha puhutteli jopa niin lujaa, että se muotoutui rannekoruksi heti sunnuntaiaamuna, kun muu perhe oli vielä unten mailla.

Time, haastekoru

Hui kamala, onpas koruilemisesta kulunut aikaa. Helmet ja muut koruilutarpeet ovat pitäneet mykkäkoulua ja pitävät yhä. Ei puhuttele nyt yhtään. Mutta luopuakkaan ei voi... eihän sitä tiedä milloin se inspiraatio pukkaa. Ja sehän olis ihan kamalaa jos silloin ei olisi materiaalia.

Idän helmen -korukilpailu kuitenkin sai tässä rouvassa hieman liikettä aikaiseksi tämänkin harrastuksen saralla. Osallistuin nimittäin kyseisen koruliikkeen kesäkuun haasteeseen, jossa materiaalina oli hopeoituja kehyslinkkejä ja Premo-massaa. Muu materiaali on hopeaa ja onpa sielä pari Swaro-helmeäkin matkassa. Muihin kilpailutöihin verrattuna melkp simppeli ja yksinkertainen, mutta se mun tyyli korurintamalla taitaa olla muutenkin. Koru kuvastaa hyvin myös tätä nykyistä tilaa... nimesin korun "Time" eli aika. Sitä vois olla muutama tunti päivässä enemmän.

ILO/SURU

Koruilu on ollut viime ajat ihan jumissa. Monenlaista on ollut mielessä, mutta ajan löytäminen tuntuu olevan ongelma. Koruilussa on se ongelma että sitä ei viitsi tehdä hirveällä kiireellä... siittä pitää nautiskella rauhassa. Nyt kuitenkin toteutin tyttären kaverille lahjaksi hauskat korvikset joiden suunnittelussa on tyttäreni ollut mukana. Ja seurasi tuo valmistumistakin silmä tarkkana.

Korviksissa on noin sentin halkaisijaltaan olevat hopealevyt, joissa toisessa lukee ILO ja toisessa SURU 2 mm korkuisilla kirjaimilla. Lisäksi korussa on pienet peridotiitti sirut.

K... niin kuin kirjain

Nyt tuli kyllä erittäin vaativalta asiakkaalta tilaus työ. Meidän perheen neiti 8 v. oli eilen kovin suru puserossa, kun kännykkä koru oli mennyt rikki. Mutta eipä hätää, äiti paikkaa tilanteen. Olin tähän jo hieman varautunut, sillä mennen viikonlopun messuilta tarttui mukaan Susiteetin osastolta tällainen metallinen K-kirjain. Se suorastaan huusi sieltä laatikosta, että sen on päästävä johonkin tärkeään tehtävään ilahduttamaan minun rakasta neitokaistani. Tosin monesta muustakin laatikosta huudeltiin myös, mutta ne saivat jäädä odottelemaan muita.

Tässä on nyt hieman poikkeusta minun tapoihini, sillä kaikki osat eivät ole hopeaa. Mutta tässä se sallittakoon. Ketjun päässä roikkuu turkoosi howliitti pisara ja K:n takaa pilkistää pieni kuution mallinen swaro.

Kuutiot

 Anian blogissa ihastelin menneellä viikolla todella kauniita yksinkertaisia korvakoruja, ja siitä se kipinä sitten lähti. Muistin että minulla on laatikossani 3 mm kantikasta hopeatankoa. Oli ihan pakko saada tällaiset. Pitkästä aikaa teki mieli tehdä itselle jotain. Ja into oli ihan huipussaan.

Kuvat kalpenevat kyllä esikuvalleen, mutta Ania onkin huippu tuossa korujen esittelyssä. Itse käyn kyseistä blogia lukemassa jo kuvien takia. Ne on niin kauniita. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

Uudestaan

Mitenkäs sitä sanotaan... kertaus on opintojen äiti. Noh näitä on kyllä tullut kerrattua. Mutta hauska juttu, että kun pyydettiin tekemään toinen "samanlainen" mutta kuitenkin huomattavasti toisesta poikkeava versio, tekeminen tuntuikin paljon vaikeammalta.


Edellisen magnesiittikorun tilaaja ihastui riipukseen niin paljon, että epäili raaskiiko korua antaakkaan lahjaksi. Asia oli helppo ratkaista. Tilasin nimittäin noita kolikoita kaksin kappalein ihan siltä varalta, että jos niiden laadussa on jotain vikaa. No nyt ne sitten molemmat lähtivät matkaan kohti pohjoista.

Hopeapolku

Työkaverini tilasi turkoosin riipuksen hopeajuovalla. Hetki piti helmeä jälleen metsästää, mutta lopulta päädyttiin tähän magnesiitti helmeen. Helmi on halkaisijaltaan 35 mm eli suhteellisen suuri.

Magnesiittihelmi ja hopeaa puuvillanyörissä

Punsselointia

Eipäs ole oikein koruiluttanut. Kiirettä, flunssaa, kiinnostusta ihan muihin hommiin... siinä jää helmet ihan paitsioon. Mutta yhtä tilaustyötä olen tässä suunnitellut. Ystävä tilasi tytölleen nimilaatan/-laatat. Alkujaan ajatus oli, että jokainen kirjain olisi eri laatalla. Eli hopeat esiin, samoin toi hauska "pyöröleikkuri" ja vasara. Niin ja tietty ne kirjainpunsselit.

Hyvin huomaa että yhteen laattaan on punsseloitu kirjain eri puolelta kuin muihin. Laatan reunat kaartuvat eri suuntaan. Ja toi I:kin on saanut ylimääräisen kolauksen jostain reunaansa. Huom! Näitä ei siis ole viimeistelty.

Mutta tuolla systeemillä nimi veisi aika suuren tilan rannekorusta johon siis nämä oli ystävälläni tarkoitus liittää. Neitokaisen ranne kun on kokoluokka 4 v. Hmmm, tais mennä uusiksi.

Seuraava versio näyttää tältä. Tähän olen tyytyväinen ainakin itse. Se on itsetehdyn näköinen, niin kuin oli tarkoituskin ja kokokin taitaisi olla sopiva (n. 8x27 mm). Mutta mitä sanoo tilaaja, se on vielä arvoitus.

Sairastuvan tuotoksia

Viime viikolla kotosalla oli 3/4 perheenjäsenistä kuumeessa ja muutaman päivän jouduin hoitelemaan lapsia. Silloin sain tehtyä yhden tilaustyönkin kuntoon. Työkaverini pohjoisista oli nähnyt vision punaisesta riipuksesta... ja sellainen piti sitten toteutella. Ja tällainenhan siittä sitten tuli. Tuon punaisen puuhelmen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, mutta onneksi se löytyi ihanien kanssa helmeilijöiden avulla.

Punainen sydän, puuhelmi ja hopeaa

Kiemuralla

Hopealangan kieputtelu on vaan niin hauskaa.

Hopeaa+vuorikristalleja

 

Hopeaa+granaattihelmiä

Puisevaa

Ostin joskus kauan kauan sitten Helmiliinalta isoja eebenpuisia sydämiä. Ne ovat pyörineet välillä laatikossa välillä pöydällä. Välillä niitä on pitänyt pyöritellä hyppysissäkin.... on ne vaan niin ihanan tuntuisia.... sileitä ja lämpöisiä. Nyt ne päätyivät riipuksiksi.

Lusikoita

 
Vuoden vaihteessa sain mielenkiintoisen puhelinsoiton. Minulta kyseltiin olisinko kiinnostunut tekemään syntymäpäiväkorun alpakkalusikoista. Korun tulisi olla mieluiten rannekoru ja siinä tulisi ehdottomasti käyttää tietyn lusikan vartta, jossa on kaiverrus XXXXVIP. Lahja tulisi 46 vuotiaalle naiselle. Otin ehdottomasti haasteen vastaan... sillä se kuullosti niin hauskalta. Muutaman päivän päästä postilaatikosta löytyi kahdeksan alpakkalusikkaa.

Melko pian alkoi mielessä hahmottua minkälaisen korusta haluan. Minulla oli siis lähes vapaat kädet toteuttaa omia taiteellisia näkemyksiäni. Ja tällainen siittä sitten tuli. Paljaalle iholle korua ei kannata laittaa, sillä alpakka sisältää kuitenkin melko suuren määrän nikkeliä.
XXXXVIP (alpakkalusikoita ja hopeaa)

Lasia

Tämä riipus on odottanut valmistumistaan ja ainakin pari vuotta. Sain ystävältäni yhtenä vuonna lahjaksi itsetehdyn joulukalenterin. Jokaisen luukun päällä oli kaunis kuva ja sisällä päivään sopivia tehtäviä tai muistutuksia. Kalenterista jäi todella hyvä mieli ja siksi keräsin osan luukkujen kuvista talteen, jotta voisin niistä tehdä jonkinlaisen muiston itselleni.

Muisto (lasilaatta, paperikuva ja satiininauha)

Helmiä helmiä

Tämä kaunis rannekoru on valmistunut jo pikkujoulujen aikaan. Korussa on todella monta helmeä, joita en ole raaskinut käyttää.


Marina (hopeaa, onyxia, vuorikristallia, swarovski-kristalleja)


Ja korvikset kaveriksi.

Helmimietteitä

Helmiä, helmiä, helmiä. Taas on tullut tilailtua ja osteltua helmiä hieman joka suunnasta. Oulun käsityömessuillekin oli eksynyt useampi korutarvikkeiden myyjä. Ainakin yhden mop-nauhan ostin ja muutaman purkin papanahelmiä (kuten ystäväni nimittää papillonhelmiä).Vielä kun saisi tehtyä niitä korujakin. Ystävällä oli hyvä idea. Hän haalii kovasti lankoja itselleen (hieman samaan tyyliin kuin minä helmiä). Hän päätti, että uusia lankoja ei saa ostaa ennen kuin jotain on valmistunut. Lankojen kilomäärä pitää pysyä kotosalla kuulemma vakiona. Eli pystyisiköhän tätä soveltamaan helmiin... tällä tahdilla tulee halvaksi :)

Alla oleva työ on tilaustyö. Ystävä osti FMG:ltä alla olevan lasihelmen. Helmen vierellä oli pari turkoosia Swarowskin bicone kristellia, mutta ne eivät miellyttäneet häntä. Avasin ystävälleni helmilaarit joista hän etsiskeli helmelle hyviä kavereita. Satuin esittelemään kerran pyörittelemääni hopealanka helmeä... ja se sitten oli juuri se mihin ystäväni tykästyi. Eli ei sitten kuin tekemään toinen kaveriksi. Helmet on laitettu kolminkertaiseen vaijeriin jonka päihin olen itse lisännyt lukon. Olipa muuten vaikea kuvattava tuo helmi.

Oma kulta

Se on kai myönnettävä, että kesä on ohi. Ulkona sataa vettä ja on pimeää. Mutta nyt voikin sitten päivitellä blogia.
Mennyt kesä toi muutoksia allekirjoittaneen sivilisäätyyn sekä sukunimeen. Vasempaan nimettömään ilmestyi heinäkuun lopussa  Jukka Räsäsen toteuttama ihanan yksinkertainen sormus.


Ja tänään löytyi postilaatikosta tilaamani minikäyntikortit. Tilasin ne  moo.com:sta. Muutamaan kertaan olen noita miettinyt, mutta nyt viimein rohkaistuin kokeilemaan. Ja ihan tyytyväinen olen. Korttien lisäksi tilasin myös tarroja, joissa on kuva koruistani sekä teksti Rosalii.

Korujakin olen muutamia saanut tehtyä, mutta kuvaaminen on unohtunut. Tässä kuitenkin yksi kaulakoru, jonka tein tilauksesta työkaverini tyttärelle (5 v). Saapa nähdä kelpaako se. Koska mitään tarkempia ohjeita koruun en saanut. Ainakin meidän ekaluokkalainen tykkäsi.
Syyssato, karneoli, makeanveden helmiä ja hopeaa

Illuusio

Helmikuussa oli Helmetin kuukausi teemana vastakohdat. Tein silloin Omena-rannekorun, siinä käytin vuorikristallia ja puuhelmiä. Tämä koru oli jäänyt erään lastemme päiväkodin hoitajan mieleen, ja hän pyysikin minua tekemään korusta toisen version, jossa olisi käytetty joko mustia tai tumman ruskeita puuhelmiä. Ja tässä se nyt sitten on... musta versio Omenasta. Tässä korussa jotenkin vielä enemmän korostuu tuo vastakohtaisuus. Nuo mustat helmet näyttävät niin kovin painavilta vaikka ovat puuta, ja vuorikristalli tuntuu kirkkaudessaan olevan ihan eri planeetalta. Ja tuo lukko... Harvoin ostan isoja lukkoja, mutta nämä on kyllä ihania. Hmm, mikäs nimi tälle sopisi...

Illuusio, vuorikristalli, puu, hopea

Puusydän

Puusydän, puu helmi, hopeaa (valokuvamallina oma prinsessani)

Helmiä nyörissä

Vapun tienoolla sain tehtyä tämän rannekorun puuvillanyöristä ja hopeasta. Tämä on minun oma. Tykkään niin hirmusesti. Ja pitihän rannekorulle saada kaveriksi myös kaulakoru, joten samalla periaatteella syntyi myös kaulakoru (jossa on hieman vähemmän hopeahelmiä).

Ihanaa, pian päästään muuttamaan uuteen kotiin. Vielä pari viikkoa pitää kestää tätä kiirusta ja hössötystä muuton ja rakennusmiesten töiden valmistumisen kanssa. Sitten alkaa uudet hössötykset ja toivon mukaan löytyy myös sitä kauan kaivattua aikaa myös näille koruiluille ja blogin pidolle.

Vapaa liikkumaan, puuvillanyöriä ja hopeaa